KAUSI AVATTU

Maajoukkue

Pitkästä aikaa taas raapustelen kasaan sanoja ja toivon, että saisin aikaan jotenkin ymmärrettäviä lauseita. Nyt on jenkkifutiskausi korkattu 8 ottelun määrällä, vaikka vaahteraliigaa on tullut tahkottua vasta yksi ottelu. Meidän ensimmäinen peli pelattiin Ruotsin Örebrossa Black Knightsia vastaan. Peli oli ihan kelpo temmellystä kauden ensimmäiseksi otteluksi. Black Knights sijoittui viime kaudella kakkoseksi Ruotsin Superserienissä, joka on vastaava liiga kuin kotimainen vaahteraliiga. Me matkustimme peliin laivalla ja bussilla. Peli päättyi meidän suhteellisen iisiin voittoon. Pelin jälkeen ajoimme Tukholmaan ja kävimme nukkumaan, että jaksamme vielä yhden yön matkata laivalla takaisin ihanaan kotimaahamme. Tukholman hotellissa meidän lisäksi oli muita itseään urheilijoiksi kutsuvia tyyppejä niistä ehkä vähiten tuntematon oli Jaromir Jagr.

Meidän toinen peli olikin sitten äitienpäivänä Seinäjoella. Olipas kivasti järjestetty turha preseason peli. Peliä pelattiin 4x12minuuttia ja me hävittiin, mutta ei mitään hätää sillä tuosta pelistä ei pisteitä herunut kummallekkaan, koska se oli ns. turha peli. Pelin jälkeisenä päivä sitten tapahtui jotain kummaa eli isoveljeni tuli takasin Suomeen matkaltaan, joka oli jo kestänyt 3vuotta ja 4kuukautta. Oli jo aikakin tulla takaisin vaikkei reissaamisessa mitään pahaa olekaan.

Kaasalainen kertoo tarinaa

Kolmas peli olikin sitten tärkeä peli ja vastaan asettui Helsingin aurinkoisella velodromilla Ruotsin edelliskauden mestari Carlstad Crusaders. Crusaders oli paljon kovempi vastus kuin Black Knights. Carlstad antoi meillä paljon harmaita hiuksia, mutta loppujen lopuksi me voitettiin ottelu. Pelin jälkeen käytiin vähän hengailemassa mäkelänrinteen uimahallin kylmäaltaassa sekä saunassa.

Saksa-Ruotsi peliä jännittämässä

Neljäs peli oli sitten taas turhaakin turhempi ottelu Kouvola Indiansin kanssa. Ottelu pelattiin taas helteessä ja se tiputteli pelaajia molemmilta joukkueilta. Peli pelattiin ja me voitimme, mutta taas oli kyseessä ottelu, josta ei pisteitä herunut, Olikohan tämä preseason, joku aivopieru vai olikohan siinä jotain ideaa??? Kuka tietää saa ilmoittaa.

Sitten alkoikin tositoimet eli maajoukkueen kanssa Pajulahteen valmistautumaan Itävallassa pelattaviin EM-kisoihin. Pajulahdessa oli Suomen parhaita pelaajia ja valmentajia sekä huolto oli myös huippua. Samalla kun alkoi valmistautuminen kentällä niin alkoi myös valmistautuminen kentän ulkopuolella. Huoltajat huolsivat ja sitten mukana oli myös erikoismiehet, jotka mittailivat omegawavelle meitä pelaajia ja raportoi valmennukselle, että miten pelaajat voivat. Tästä kaikesta oli hyötyä joukkueelle. Minulla tuo omegawave on ollut käytössä jo vuoden ajan ja voin todeta, että siitä on ollut paljon hyötyä treenaamisen kanssa. Isot kiitokset omegawaven väelle, että lähtivät mukaan tähän projektiin ja sain olla yksi koekäyttäjistä. Pajulahdessa oli hyvä fiilis jokkueessa ja joukkueesta ja homma toimi hyvin.

Omegawaveilua

Pajulahden jälkeen olikin aika siirtyä Itävaltaan ja meidän ensimmäiseen kaupunkiin eli St. Pölteniin. Meidän lisäksi St. Pöltenissä oli Saksa sekä Ruotsi. Saavuimme torstaina paikalle ja samantien viimeistelytreeneihin. Perjantai oli jo pelipäivä ja vastassa hallitseva Euroopan mestari Saksa. Peli alkoi ja hetken oli tasaista ennen kuin Saksa alkoi löytämään väyliä maaliin. Peli ei mennyt niin kuin oli suunniteltu ja jouduimme nopeasti muuttamaan meidän hyökkäyksen suunnitelmaa ja kun loppuvihellys tuli niin taululla oli 47-7 eli aikas tylyt numerot Saksan hyväksi. No sitten olikin aikaa yksi päivä valmistautua Ruotsi otteluun ja se käytettiin hyödyksi. Tiesimme, että Ruotsi on aina kova luu, mutta tiesimme, että me olemme kovempia luita. Ottelu päättyi meidän niukkaan 16-13 voittoon ja se meinasi sitä, että pronssiottelu kutsui meitä ellei Ruotsi tekisi St. Pöltenin ihmettä ja voittaisi Saksaa. Ihmettä ei tapahtunut vaikka Ruotsi laittoi Saksan tosi tiukille ja aiheutti paljon tuskaa meille, mutta lopulta Saksa tosiaan voitti ja me pääsimme pronssiotteluun. Ennen pronssiottelua meillä oli aikaa ottaa vähän iisimmin ja käveltiin jonkin verran hotellin ja jäätelöbaarin väliä sillä jäätelö oli toooosi maukasta.

Viuhahahtaja

Ennen pronssiottelua oli aika myös vaihtaa maisemaa ja siirtyä Wieniin. Wienissä sitten vedettiin vielä parit treenit ja sitten olikin aika laittaa kypärän nepparit kuntoon ja rymistellä kentälle hakkaamaan patongin purijoita. Peli oli tasaista vääntöä ainakin omasta mielestä ja kumpi vain olisi voinut voittaa ottelun, mutta vain toinen sen pystyi voittamaan ja tällä kertaa edessä oli surun kyyneleet. Ranska voitti ja minä ja muutamat muut vuodatettiin surun kyyneleitä. Aivan perseestä tuollainen häviäminen. Mutta olen ylpeä siitä, että sain olla mukana tuollaisessa porukassa ja vielä kerran pelata noin hienoissa kisoissa. Pronssiottelun häviäminen myös meinasi sitä, että ensi kesänä ei ole arvokisoja muuten kuin katsojan roolissa eli MM-kisat jäävät vain haaveeksi. Taas kerran Ranska oli Suomen ja MM-kisojen välissä. Kiitos kaikille pelaajille, valmentajille, huoltajille, lääkäreille, omegawaveille ja joukkueenjohtajalle, jotka mahdollistivat tämän hienon tapahtuman ja kokemuksen. Anteeksi kaikille, etten pystynyt sittenkään viemään joukkuetta sinne minne lupasin sen johdattaa.

Ketä meitä nyt oli? Balotelli, minä, Santtu & Ake

Kisojen jälkeen olikin aika palata Suomeen ja jatkaa jenkkifutista kotimaisessa liigassa. Meillä oli viikko aikaa huilata/treenata ensimmäistä vaahteraliigakoitosta varten. Ensimmäinen peli, mistä oli tarjolla pisteitä ja se oli Vantaan TAFTia vastaan Helsingin velodromilla. Pelipäivän sää oli jokseenkin kylmä ja vetinen. Peli ei kulkenut ollenkaan, mutta lopulta onnistuimme pusertamaan voiton. Minä pelasin ottelussa tutulla paikallani hyökkäyksen linjassa sekä hieman vieraammalla paikalla fullbackinä ja jouduin juoksentelemaan enemmän kuin normaalisti, mistä johtuikin sitten seuraavana aamuyönä koetut pohkeiden kramppaukset. Ei niin kivaa, mutta joukkuetta on autettava niin kuin valmentajat sen parhaaksi näkevät ja olihan se aikas kivaa oikeasti.

Edellinen viikonloppu meni pelejä katsellessa

Minä ennen Ranska peliä

Nyt onkin Juhannus päällä ja sitä viettelen yksinäni ja selvinpäin kotona ja rauhoitan mieltäni kaikesta. Maanantaina olisi sitten kauden toinen peli ja se onkin herkullinen paikalliskamppailu viime kauden seuraani Helsinki Wolverinesiä vastaan. Kaikki paikalle katsomaan, mitä tulee tapahtumaan. Wolveriinit toivat uuden jenkin avukseen ensimmäisen pelin jälkeen.


Kaikki kuvat ovat anastettuja ties mistä, enkä varmaan sais edes käyttää niitä, mut ei kai sen niin väliä.

ALKUVUOSI

Pikku-Iiro ja maan matoset

Tervehdys arjen sankarit. Tässä tulee taas semi hyvää läpändeerusta tai oikeestaan aika huonoa. Alkuvuosi meni pähkäillessä, missä päin Suomea/maailmaa sitä tänä vuonna pelaa. Kaikki Vaahteraliigajoukkueet olivat valideja vaihtoehtoja. Lopulta minä, Vici, ja Aaro päädyttiin Helsinki Roostersiin pitkien pohdintojen jälkeen enkä ainakaan minä ole katunut ollenkaan sen verta hyvää menoa on treeneissä ollut. Alkuun meillä on jefua raskaammat treenit, joista on hyötyä joka pelipaikalle. Treeniympäristö on hyvin kilpailullinen ja hyvä tapa kehittyä on taistella, joka downilla eikä ottaa huileja.

Kukonpoika-Iiro

Tästä kaudesta on tulossa pitkä, jos mahdun maajoukkueeseen pelaamaan em-kisoja. Em-kisoissa pelejä tulee huimat 3, Vaahteraliigassa 12-14 ja Ifaf-liigassa 2-4 sekä sitten on vielä Suomi-Ruotsi-maaottelu eli yhteensä mahdollisuus vääntää 22 peliä kauteen, mikä on huimasti enempi kuin viime vuonna(16). Eli nyt on aika laittaa fysiikka jonkunlaiseen kuntoon, että jaksaa joka pelin läpi ilman loukkaantumisia. Tavoite on kolme mitalia ja huippua olisi, jos kaikki olisivat niitä kirkkaimpia, mutta se vaatii paljon työtä, onnistumisia ja hivenen tuuria. Lomailuun ei ole aikaa saati sitten loukkaantumisiin ennen kauden alkua. Alkoholia en ole juonut ollenkaan tänä vuonna ja tarkoitus on olla juomatta sitä ennen kuin em-kisat ovat ohi.

Totuus?

Iisipiisi! Tällä hetkellä on päällä myös toinen haaste, mikä on tulossa loppuun ihan kohta puolin eli 40days 40nights haaste, mikä on varmaan tyhmintä hetkeen, mitä olen keksinyt. Tämä idea lähti saman nimisestä elokuvasta, jonka sattumalta katsoin ja päätin kokeilla onko se niin vaikeaa kuin elokuvassa annettiin ymmärtää. Ei ole! Mitäs muuta tähän vuoden alkuun on mahtunut??? No ainakin tuli jännättyä alle 20 vuotiaiden jääkiekon maailmanmestaruuskisoja etenkin finaalia Suomi-Ruotsi. Peli oli niin pirun jänskä, että meinasin tipahtaa tuolilta kesken kaiken. Suomi voitti jatkoajalla ja hiljensi Malmön eikä ruotsalaisten suunnittelemista mestaruusjuhlista tullut mitään. Hienoa kundit. Näiden karkeloiden jälkeen olikin vuorossa sitten Olympialaiset Sotsissa. Suomalaiset pärjäsivät ihan hienosti noissa kekkereissä tuloksena muutamia mitaleja, joista hienoin oli Sami Jauhojärven ja Iivo"melkein Iiro"Niskasen parisprintin kultainen mitali. Tämän hiihdon kuuntelin radiosta ja kiljuin kuin teinityttö, mutta se oli sen arvoista. Hiihdon voi kuunnella tästä: miesten parisprinttifinaalin loppuhetket radiossa. Kyyneleet tulivat lopulta silmiin niin kuin tätä kuunnellessa pitäisi kaikille tulla. Jääkiekossa suomalaiset taistelivat hienosti niin miehissä kuin naisissa, mutta harmillisesti sieltä saatiin ainoastaan yksi mitali. Kävin olympialaisten jälkitunnelmissa sitten myös luovuttamassa verta ja saan jatkossakin luovuttaa. Ei ollut yhtään paha prosessi eikä aikaakaan kulunut itse verenluovutukseen kuin muutama minuutti. Suosittelen kaikkien luovuttavan verta, koska tuolla ympäri Suomea on apua tarvitsevia ihmisiä, joiden hengen tuollainen pieni teko saattaa pelastaa. Ainakin toivon niin. Tästä on sitten hyvä jatkaa kevättä kohden tulossa on nimittäin paljon hienoja urheiluhetkiä. Luvassa on jääkiekon mm-kisat, jenkkifutiksen em-kisat ja jalkapallon mm-kisat kaikkia näitä voi seurata teeveestä tai sitten matkata paikan päälle. Yle näyttää jalkapalloilut, eurosport 2 näyttää pöhköpalloilut ja kiekot näkee, mistä lie. Tässä kevään mittaan koitan tehdä "haastatteluja" em-joukkueen hahmoista sekä oman jokkueeni miehistöstä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Tuskaa luultavimmin.

Pakko taas muistuttaa!!!

MUN AIKAKAUSI

Kerrataans kaikille miten tänne on päästy. Aloitin jenkkifutiksen vuonna 2000 Helsinki Roosters nimisessä joukkueessa. Siitä asti olen sitä pelaillut välillä miettien harttareiden naulaan lyömistä, mutta vielä ainakaan en ole saanut sitä aikaiseksi. Mun päätavoite oli pelata 1 divarissa, mutta vielä en ole sinne päässyt. Vuosi 2000 pelasin kolmessa eri juniorisarjassa U21, U19 ja U17. U21-sarjasta tuli mestaruus, finaalissa en pelannut ollenkaan ja muutenkin kausi oli omalta osalta ihan vain lajiin sisälle pääsyä. U19-sarjassa sijoituimme kolmansiksi. U17-sarjasta ei ole muistikuvia juurikaan.

Kausi 2000 päättyi U21-mestaruuteen

Kausi 2001 hävittiin kaikki U21 pelit ja saimme koko kauden aikana tehtyä vain 12pistettä, jos oikein muistan. U19-sarjasta en muista sijoituksia tai miten pelit meni muutenkaan.

2002 oli kausi kun minut nostettiin edustusjoukkueeseen, en kauheasti päässyt kentälle, mutta kokemusta sain. U21-sarjassa sijoituimme kolmansiksi ja U19-sarjan sijoitus taisi olla kakkonen.

2003 kausi olikin sitten synkkääkin synkempi. U21-sarjassa oltiin neljäs, U19-sarjassa neljäs ja miesten sarjassa toinen. Miesten finaali oli omalta osalta järkyttävä katastrofi vastustajat tekivät, mitä ikinä halusivat minua vastaan. No pientä lohtua toi U19 PM-kulta kun finaalissa kaatui Ruotsi.

2004 U21 palattiin mestareiksi kuten myös miesten sarjassa. Miesten maajoukkue aloitti tappioputken Suomi-Ruotsi maaotteluissa ja se putki kesti aina herran vuoteen 2011 asti.

2005 en sitten enää pelannutkaan U21-sarjaa vaikka olisin siellä pystynytkin pelaamaan, mutta sain kunnian päästä pelaamaan NFL Europe liigaa ja joukkueeni oli Frankfurt Galaxy. Olin kuulemma nuorin suomalainen, joka kyseiseen liigaan pääsi pelaamaan. Oli aikamoista touhua sekin. Minä, kuka olin aina pelannut hyökkäyksen linjaa laitettiin nyt uudelle pelipaikalle pelaamaan sisempää laitahyökkääjää ja löntystelemään kuvioita sekä tiputtelemaan palloja. NFLE kauden jälkeen palasin Suomeen ja pelasin loput Vaahteraliiga pelit sekä EM-kisat, joissa sijoituimme pronssille.

2005 Frankfurt Galaxyssä #82

2006 pelasin taas NFLE:ssä ja päätin sen kauden päätyttyä, etten pelaisi kotimaista liigaa ollenkaan. NFLE:ssä joukkueeni oli taas Frankfurt Galaxy ja kausi päättyi meidän mestaruusjuhliin.

2007 Keväällä tein sopimuksen Lappeenranta Rajaritarien kanssa. Kevät kului taas NFLE:ssä, mutta joukkue vaihtui Frankfurt Galaxystä Rhein Fireksi. Rhein Firen RB:t ja TE:t mun osuus tulee jossain minuutin kohdilla. Kauden jälkeen ei kutsunutkaan Vaahteraliiga vaan itse NFL, jonne pääsin kokeilemaan turisteilua. Elämä New York Jetsien turistina ei aina ollut helppoa. Oli henkisesti yksi raskaimpia kausiani. Tunsin itseni miltein joka päivä täysin hyödyttömäjsi ja välillä halusin palata kotoiseen Suomeen kesken kaiken.

2007 Rhein Firessä #89

Noh sitten kausi 2008 alkoi paluulla Suomeen ja sitten mentiinkin koko kevät erilaisilla leireillä Englannissa ja Espanjassa, mutta loppujen lopuksi päädyin pelaamaan Suomeen ja Helsinki Wolverinesiin. Kun hyppäsin Wolverinesien matkaan joukkueen rekordi oli 1-4 ja joukkue vaikutti jäävät ulos playoffseista, mutta sitten kelkka kääntyi ja päädyimme rekordiin 7-5. Se oikeutti paikkaan playoffseissa, mutta siellä ei sitten vauhti enää riittänytkään ja hävisimme Porvoossa Butchersille. Kauden sijoituksen jääden näin ollen neljänneksi.

2009 vaihdoin joukkueen Helsingistä Porvooseen ja tuloksena EFL liigan neljäs sija sekä Vaahteraliigan mestaruus. Kauden aikana pelasin vain kourallisen pelejä, jotenkin olin loppu koko lajiin.

2010 aloitimme EFL-liigan suoraan neljännesvälierästä ja vastaan tuli Berlin Adlers, joka suorastaan tuhosi meidät. He olivat vaan paljon kovempia ja pelaajamateriaali oli laajempi. Noh, siihen loppui meidän taival EFL:ssä ja edessä oli enää pelit kotimaan liigassa ja yllätys yllätys taas Porvoo vei mestaruuden, joka oli sille jo kuudes perättäinen.

2011 oli aika jättää Suomi taakse ja suunnata itse ihmemaahan eli Sveitsiin ja siellä Graubundenin kantonin pääkaupunki Churiin ja joukkueeseen nimeltä Calanda Broncos. Sveitsin liiga voitettiin ilman tappioita ja EFL:ssä pääsimme neljännesvälieriin asti, mutta sitten vastaamme osui Vienna Vikings, joka voitti meidät tasaisen ottelun päätteeksi. Kauden päätteeksi matkasimme maajoukkueen kanssa Ruotsiin ja katkaisemaan tappioputkea, jonka minä aloitin vuonna 2004. Tehtävä onnistui ja Ruotsi lyötiin numeroin 35-34.

2011 mestarijoukkueen importteja sekä omistaja

2012 palasin takaisin Sveitsiin ja samaan joukkueeseen, mutta tällä kertaa meitä ei voittanut kukaan ja voitimme kaksi mestaruutta. Minun tappioton putkeni kuitenkin päättyi syksyllä kun Ruotsin maajoukkue tuli Sonera Stadionille meidän vieraaksi ja tuhosi meidät. Ilkeitä nuo ruotsalaiset.

Mites se tuohon joutui

EFL mestareiden on helppo hymyillä

2013 siirryin Sveitsistä takaisin Suomeen ja Helsinki Wolverinesiin. Kausi alkoi kehnosti ja päättyi kehnosti kun hävisimme paikallisvastustaja Helsinki Roostersille Vaahteramaljassa ja sijoituimme häpeällisesti hopealle. Kauden päätteeksi oli aika taas lähteä ryöstöretkelle Ruotsiin kostamaan vuoden takainen nöyryytys ja kuinkas kävikään Ruotsi kaatui selvästi ja "poika" palasi Suomeen saunomaan.

2014 kaudesta en tiedä vielä, missä pelaan enkä muutakaan. Päätavoitteenani kuitenkin on mahtua maajoukkueeseen sekä taistella Suomen puolesta EM-kisoissa Itävallassa ja nostaa Suomi takaisin mitalikantaan. Sen takia ajattelin etten alkoholia nauti ennen kisoja. Se hidastaa palautumista ja saa pahoja asioita tapahtumaan itselle sekä läheisille. Kuka ikinä tuntee piston sydämessään niin tässä on haaste Ennen kisoja eikä kisojen aikana nautita alkoholia! Miltä kuulostaa?

MENNYT VUOSI 2013 & TULEVA VUOSI 2014

MUTTA TÄÄLLÄ ON OIKEUS VALITA

Kalle, minä, Matias & Miro

Vuosi 2013 oli ihan hyvä vuosi. Vai oliko? No tässä lyhyt kertaus minun vuoteeni. Tammikuu oli kylmä ja luminen kunnes pääsin kuun lopulla viikonlopuksi Istanbuliin.

Istanbuli & Hagia Sofia

Istanbul on hieno kaupunki ja sopivasti nähtävää, maistettavaa ja tunnettavaa.
Helmikuu alkoi paluulla Suomeen ja tv:n ääreen tuijottamaan Super Bowlia. Tietenkin tututtuun tapaan nukahdin viimeisen neljänneksen aikana, mutta sain kuitenkin voittajan selville heti pelin päätyttyä. Muuten helmikuu jatkui lumisena ja kylmänä.
Maaliskuu oli maaliskuu eikä siitä jäänyt mitään erikoisempia muistoja ehkä allekirjoitin silloin sopimuksen Helsinki Wolverinesien kanssa tai sitten aloitin harjoittelun heidän kanssaan silloin. No maaliskuun lopussa oli viikonlopun vietto Tampereella Tommi "saksan mestari" Pinnan läksiäisten muodossa.
Huhtikuussa oli sitten aika nostaa Tapiolan Honka koripallon ykkösdivarista Korisliigaan. En itse ehkä ollut tuossa nostamisessa niin kauhean isossa osassa, mutta kunnian otan kuitenkin.
Toukokuussa oli sitten aika aloittaa jefupelit ja millä tavalla ne aloitettiinkaan. Eka peli oli EFL-sarjaa ja vastaan tuli Tanskan mestarit Sollerod Golddiggers ja turpaanhan me saatiin. Toka peli oli hallitsevaa Suomen mestari Helsinki Roostersia vastaan ja mitä kävi no turpaan tuli taas. Huh huh ei se kausi ihan kauhean hyvin alkanut kun vielä ensimmäisessä runkosarjapelissä kohdattiin uudestaan Helsinki Roosters ja pataan tuli entistä kauheammin. No siinähän toi toukokuu sitten olikin.
Kesäkuu alkoi heti maajoukkueen harjoituspelillä ja vastaamme saimme Illinois Wesleyan University Titansit ja turpaan tuli 33-0. Eli nyt henkilökohtasta kautta oli takana 4 ottelua ja saldona 4 tappiota. Eikä siinä vielä kaikki, koska seuraa vastustajamme oli Vantaan Taft ja taas tuli kylmää kyytiä. Seuraava vastus olikin sitten helpompi ja siitä sitten saimme ykkösen voittosarakkeeseemme.
Sitten tulikin heinäkuu ja mitäs siellä tapahtui?

Fribailuu

No heinäkuussa kävin vähän viskelemässä frisbeetä eli aloitin eläköitymisen frisbeegolfin muodossa. Heinäkuussa olimme voittamattomia eikä kukaan voinut meille mitään.
Sitten tuli elokuu ja se alkoi heti tappiolla. Seinäjoen krokot olivat liian kovia meille ja ansaitsivat tämän voiton, olimmehan me kurittaneet heitä jo heinäkuussa ja tulisimme kurittamaan uudestaan matkallamme häviämään Vaahteramaljaa. Sitten tosiaan matkattiin Vaahteramaljaan eikä meillä ollut siellä mitään mahdollisuuksia Punakonetta vastaan ja hävisimme isonumeroisesti.

Pelleilyä kesken Vaahteramaljan

 Hopea on häpeä vaikka kyseessä olisikin vain jenkkifutis.Työtkin jatkuivat elokuussa.
Syyskuu toi jääkiekkokauden alun mukanaan. Syyskuu oli ja meni valmistautuessa Suomi-Ruotsi peliin.

Perinteinen tuplat takaa

Lokakuussa sitten käytiin viikonloppu vierailulla Ruotsissa. Tultiin, pelattiin, voitettiin ja poistuttiin. Tuossahan se reissu oli aika pitkälti. Menomatkalla Ruotsiin sain kaksi hienoa tuhkakuppia Vuoden Linjamies sekä All Star joukkue palkintoina. Ja olihan minulla syntymäpäivä. Kävin myös kävelemässä Nuuksiossa Sauli Niinistön kanssa.
Marraskuu oli synkkä ja sateinen. Marraskuussa käytiin suorittamassa vapaiden agenttien crossfit training camp 1 ja oli raskasta. Kiitokset Tuusula Crossfitille.

Free agent training camp #1

Joulukuu oli sateinen ja synkkä. Joulukuussa oli myös ensimmäinen maajoukkueleiri ja siellä oli oikein hyvä meno ja kovaa taistelua. Kävimme myös porukkalla suorittamassa free agent training camp 2:sen Tuusula Crossfitin tiloissa taas.

kesä

kolme hurjaa

"iloinen"

Nuuksio

poikien välissä

Ja sitten katsaus tulevaan vuoteen 2014. Tulossa on hiihtoloma, Sotshin olympialaiset, jenkkifutiksen em-kisat, jääkiekon mm-kisat, jalkapallon mm-kisat, uuden joukkueen valinta sekä kaikkea muuta mielenkiintoista. Tässä olikin sitten erittäin laaja katsaus tulevaan vuoteen. Nauttikaahan enempi ja sotikaa vähempi. Kuka jaksaa riidellä kun voi rakastaa?


Kuvat on lainattu ties keneltä ja mistä. Ainakin kiitoksia menee Touchdown.fi, Sami Rannan sekä CrossFit Tuusulan suuntaan.