Return of the Duke

Eilen sunnuntaina Gralsburgin herttua palasi tänne Sveitsiin. Voi sitä jälleen näkemisen riemua. Kaikki pomppivat ylös alas ja riemuitsivat. Sillä onhan se aina mukava nähdä vanhoja kavereita. Ja tulihan meille kaksi uutta pelikaveriakin tällä viikolla.

Minä, Marko & Tissi

Kävin myös katsomassa meidän pelinrakentajan jääkiekkopeliä(jonka hänen joukkueensa hävisi loppujen lopuksi 6-5 vaikka johtivat kuin Suomi Ruotsia 5-1) ja sieltä mentiin sitten pelaajien kanssa ruokailemaan paikalliseen sporttibaariin. Ruokailu päättyi sitten niin kutsuttuun scheissfestiin eli joukkueenomistaja alkoi tilaamaan prikallisia shotteja, jekkupommeja kuin myös autopommeja. Viime viikko oli aika raskas. Miltein joka päivä oli jotain jenkkifutikseen liittyvää ja sellainenhan ei tälläiselle turistille oikein sovi. Treenit on menneet vähän miten sattuu välillä on tullut hyviä suorituksia ja välillä taas ihan puhdasta scheissea. Säät ovat hemmotelleet meitä täällä eikä niissä ole ollut mitään valitettavaa. Tai nyt kun katselen ikkunasta ulos niin aika usvaiselta näyttää. Ja aijaijai meidän lounas ravintolamme on kohdellut meitä oikein maukkaasti ja ruoat on olleet toinen toisiaan parempia. NAM NAM NAM! Lauantai oli ihan mukava päivä vaikkei se mennyt ihan sunnitelmieni mukaan. Treenien jälkeen puhuttiin ja alustavasti sovittiin, että mentäisiin taas porukalla keilaamaan ja viettämään laatuaikaa kaverusten kesken, mutta sitten jossain vaiheessa osa pelaajista päätti, että he lähtevät St. Galleniin juhlimaan vai menivätköhän he aina Itävallan puolelle ja koska minä vihaan suunnitelmien muutoksia niin tietenki mä jäin sitten tänne Churiin vaeltamaan vailla määränpäätä.

Kylpytakki heitetty nurkkaan!

No heti treenien jälkeen aloin fiilistelemään tulevaa keilausta ja pukeuduin tötteröhattuun ja kylpytakkiin samalla kun kannustin ystävääni Jaania hänen ensimmäisissä voimanostokisoissa ja hyvinhän ne meni ja paikka sm-kisoihin varmistui viimeisellä vedolla. On se Jaani hurja jätkä ja vähän pelkäänkin sitä. Mutta ilta sujui sitten kuitenkin ihan hyvin ja mentiin sporttibaariin katsomaan nyrkkeilyottelua, jossa ottelivat Venäjän Aleksandr Povetkin ja Saksan Marco Huck. Ottelu oli viihdyttävä ja lopulta voittajaksi nousi Povetkin. Käväsin sitten jossain vaiheessa miesten huoneessa ja katselin siellä olevaa konetta, josta rahaa vastaan sai kondomeja, vibraattoreita, travel pussyja eli täällä kukaan ei jää ilman, jos ei käy flaksi niin ei muuta ku travel pussy mukaan ja hommia hoitamaan.

Thö masiina

Nyt viikon ensimmäinen joogatunti takana ja olo on raukea ja vetreä. Ensi maanantaina nykyisen power joogan tilalle tulee hatha jooga saa nähdä kuinka se sujuu tälläiseltä rautakangelta.

Chur kaunis........

........niin myös Iiro.

Maisema kun katsoo oviaukosta ulos

Maisemathan täällä ovat aivan käsittämättömät sillä ne ovat niin erilaiset kuin kotoisessa Espoossa. Vuoria siellä vuoria täällä mihin ikinä katsookin niin siellä näkyy vuoria.
Tällä viikolla olen nyt aloittanut jooga-harrastuksen ja voin sanoa, että se ei ihan ollut sitä mitä odotin tai osittain oli. Mielikuvani joogasta on leppoisaa venyttelyä hiljaisen taustamusiikin soljuessa korvista sisään ja tietenkin kaikki kaupungin/kylän mummot venyttelemässä, koska jooga on niin vaivatonta, että mummotkin jaksavat tehdä sitä. No maanantai aamuna menimme muiden tuontipelaajien sekä päävalmentajan kanssa joogatunnille, joka täytti odotukseni niistä mummoista, mutta muuten se tyrmäsi minut voisi tässäkin käyttää vanhaa kunnon perseraiskausta eli nyt taivutettiin eteenpäin ja jooga tuli hanuriin. Eli toisin sanoen jooga oli ihan pirun raskasta ja rankkaa. Mummot ne vaan jaksoivat paahtaa ja paahtaa. No keskiviikko oli jo sitten hieman helpompi kun osasi valmistautua henkisesti illan joogatuntiin, mutta nyt yllättivät mummot poissaolollaan ja paikka oli täynnä tiukkapöksyisiä yliopisto-opiskelijanaikkosia. Siinä oli sitten keskittymisen kanssa hieman hakemista, koska tietenkin me pelaajat oltiin takarivissä, ettei kukaan näe kuinka huonoja me ollaan. Totta kai jossain vaiheessa tarjosin naurut koko joogaryhmälle kun huojuin ja heiluin kun yritin jotain mahdotonta jooga-asentoa, johon kaikki muut tietenkin taipuivat.
No on tällä viikolla ollut enemmänkin tapahtumia eli kauden ensimmäiset varustetreenit vedettiin kanssa maanantaina ja kuinka pihalla sitä voikaan pieni Iiro ollakkaan. Treenit sisälsivät taklausdrillejä, 1vs1-kamaa ja tiimiä. Pakko treenata, ettei wolveriinit ihan suoraan kävele meidän yli, jos meistä olisi edes hieman laittaa vastaan. Pääsin tällä viikolla kuulemma paikalliseen lehteenkin kun siinä ilmoitettiin paluustani. Mukamas yleisön suosikkeihin lukeutuisin vaikka kaikkihan vihaavat mua.
On se hassua kuinka päivä voi alkaa hyvin ja sitten se tulee se tunne kun pyöräilijä on ottanut haltuunsa salin ainoan kyykkypaikan eikä pääse itse tekemään hauiksia siihen kun tämä pyöräilijä tekee vuoroin spinning-pyörällä parin minuutin vetoja ja sitten hyppää alas ja kyykkää. Ehdin tehdä koko treenini sillä välin kun se teki tota pyörä-kyykky-komboaan ja nyt joudun siis mennä salille iltapäivällä uudestaan tekemään sen kyykyn ja sitten jatkamaan illanviettoa yksin kotona. Kohtahan mä käyn salilla/treenaamassa yhtä usein kuin Härkä-Masa.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä osin. Ensi kerralla koitan kirjoitella asioista joita ihmiset haluavat kuulla.

Menolippu Gralsburgiin

Die erste Woche

Nyt on tosiaan ensimmäinen viikko täällä Sveitsissä takanapäin ja se on ollut yhtä suurta ja vähän pienempää seikkailua. Alku viikon tapahtumat tulikin kerrottua tuossa edellisessä kirjoituksessani, joten jätetään ne nyt toistamatta ja pompataan viikossa suoraan keskiviikko iltaan eli treenit oli peruttu liiallisen lumisateen takia ja siirretty perjantai illalle. Torstai alkoi niin kuin muutkin päivät täällä tulee alkamaan eli heräämisellä ja sen jälkeen aamiaiseksi munaa. Najs. Alkuun torstai näytti olevan ihan normipäivä, mutta lopulta se pääsi yllättämään. Lounaalla sovittiin muiden importtien kanssa, että mennään illalla keilaamaan. Keilaus sujui ihan hyvin vaikken ollutkaan paras. Meitä oli yhteensä kuusi keilaajaa. Siellä oli Marko, Sasha, Tissi, Alex, minä ja Inna eli yhteensä kaksi kanadalaista, yksi sveitsiläinen, yksi saksalainen ja kaksi suomalaista.

Arvaa kuka kukin on!

Alex Fiva on pelannut jenkkifutista tässä Bronkkojen joukkueessa aiemmin ja nykyään hän on yksi maailman parhaista laskettelijoista. Taitaa olla tämän hetken rankingissä #2 eli ei hassummin jenkkifutarilta ja sanoi laskettelukauden jälkeen palaavansa pelaamaan jenkkifutista. Keilauksen jälkeen sullouduimme kaikki samaan autoon ja pienimpänä sain oikeuden matkustaa takakontissa. On se vaan mukavaa olla kompakti ihminen.

Ilta jatkui siis parissa eri baarissa. Ensin vuorossa oli QBAR ihan soppeli chillailupaikka eikä väkeä ollut liikaa ainakaan torstaina. Sitten illan menomestaan eli Selig Tanzbariin, jossa tietenkin "tanssittiin" ja lujaa, kunnes klo 02 paikka meni kiinni ja oli aika päättää ilta. Perjantaina herääminen oli hieman hitaampi kuin aiempina päivinä ja aamiainen muuttuikin lounaaksi ja siellä meidän päävalmentaja sitten ilmoitti, että emme pääse vielä tänäänkään treenaamaan, koska kentänhoitaja oli sanonut auraavansa kentän juuri meidän vuoron aikana joten treenit siirrettiin lauantai aamupäivälle. Muuta merkittävää perjantaina ei sitten tapahtunutkaan. Lauantai aamu koitti ja treeneihin piti mennä. Kyllä on raskasta kantaa tätä import-pelaajan leimaa otsassa, koska jouduin tulemaan treeneihin ainoana linjamiehenä ja jouduin leikkimään sisempää laitahyökkääjää ja tiputtelemaan minulle heitettyjä palloja. Tultiin treenikentälle ja huomattiin ettei kenttää oltu aurattu ollenkaan, mutta ei se meitä haitannut vaan siellä treenattiin lumen seassa eikä se mua ainakaan haitannut. Treenien alkuun me saimme kuitenkin pitkään odotetut mestaruussormukset eli ei nyt ihan hukkareissu ollut. Lauantaina täällä myös juhlittiin Fasnachtia eli ihmiset pukeutuu hassusti ja juo omia ja muiden viinoja eli vähän kuin vappu. Me tietenkin lähdimme katsastamaan tämän mahtavan karnevaalin. Ensin meidän piti toimia meidän lounasravintolamme turvamiehinä ja katsoa ihmisten perään siellä, mutta ei siitä mitään tullut, joten päätimme liittyä juhlijoiden seuraan. If you can´t beat them, join them. Meillä ei mitään hienoja asuja ollut joten meitä hieman vieroksuttiin, mutta ei se mitään uutta ole. Jossain vaiheessa päätin jättää kaverit juhlimaan ja painuin kotiin kebabia mutustellen. Tässä nyt odottelen jo ensi viikkoa kun treeneissä laitamme kaikki varusteet päälle ja alamme paukutella tosissamme, mutta sitä ennen otamme toisen harrastuksen haltuumme eli huomen aamulla aloitamme porukalle JOOGAn. Aloitan itse joogan ihan mielelläni ja toivon, että siitä on hyötyä normielämääni ja jenkkifutikseen myös.


RAUHAA & ANARKIAA

Gralsburg here I come

CHUR

Paluu Sveitsiin ja Churin kaupunkiin(Sveitsin vanhin) sujui mallikkaasti. Ensin piti tosin päästä Helsinki-Vantaalle ja kukapa muu kuin pahin painajaiseni olisi minut sinne vienyt eli kiitokset Rämmi!!! Lento ja kaikki meni hyvin ja perillä minua odotti päävalmentajani ja pelikaverini Tissi Robinson. Zurichistä matka jatkui kohti uutta vanhaa kotiani, mutta matkalla pysähdyimme treenaamaan. Treenit oli tietenkin ulkona raikkaassa vuoristoilmassa. Treenit meni miten meni pahimmilta persraiskauksilta vältyin täpärästi jotain hyvää ilman varusteita treenaamisessakin on. No treenien jälkeen kuuman suihkun kautta nukkumaan. Toinen päivä olikin sitten ympäri kaupunkia juoksemista kun piti hoitaa kaiken maailman paperisotia ehdin kuitenkin käydä salilla pelleilemässä ja saunomassa.

Pelleilyä

Saatanan pelikaverit myös päätyivät lounaalla jäädyttämään(Icing) mut ja jouduin juomaan Smirnoff Icen korkeassa polviasennossa. Illalla kävimme katsomassa paikallisen jääkiekkojoukkueen(capricornit) ottelua. Lähdimme pois kun toinen erätauko alkoi ja peli oli 1-3 ja ottelu päättyi lukuihin 1-4 eli ei ihan nappiin mennyt. Tunnelma pelissä oli loistava ja katsojia oli mukavat 855.

Laatu hokii

Pelin jälkeen kävimme hakemassa maukkaat dürümit ja paikkahan oli se viime vuodesta tuttu Arkadash(DASH). Tänään sitten päivä alkoi munakkaalla ja kahvilla, minkä jälkeen vilkaisin ulos ikkunasta ja huomasin yllätyksekseni, että lunta tulee enemmän kuin etelä-Suomessa.

Tissi lumessa

Mutta täällä talvi ei päässyt yllättämään autoilijoita eikä varsinkaan minua kun auton rattiin pääsin. Saimme auttaa muutamaa tuntematonta pääsemään parkkipaikalta liikkeelle eli päivän/viikon hyvä työ tuli tehtyä. Nyt on oikeastaan tehty kaikki, mitä täällä kaupungissa voi tehdä.


Vielä ollaan matkalla, mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa päästä tavoitteeseen eli GRALSBURGiin. Katri Helenaa ja Juha Vainiota lainatakseni:


Gralsburg on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Gralsburg on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, 
Gralsburg jos jokaiselta löytyy sydämestä!