Chur kaunis........

........niin myös Iiro.

Maisema kun katsoo oviaukosta ulos

Maisemathan täällä ovat aivan käsittämättömät sillä ne ovat niin erilaiset kuin kotoisessa Espoossa. Vuoria siellä vuoria täällä mihin ikinä katsookin niin siellä näkyy vuoria.
Tällä viikolla olen nyt aloittanut jooga-harrastuksen ja voin sanoa, että se ei ihan ollut sitä mitä odotin tai osittain oli. Mielikuvani joogasta on leppoisaa venyttelyä hiljaisen taustamusiikin soljuessa korvista sisään ja tietenkin kaikki kaupungin/kylän mummot venyttelemässä, koska jooga on niin vaivatonta, että mummotkin jaksavat tehdä sitä. No maanantai aamuna menimme muiden tuontipelaajien sekä päävalmentajan kanssa joogatunnille, joka täytti odotukseni niistä mummoista, mutta muuten se tyrmäsi minut voisi tässäkin käyttää vanhaa kunnon perseraiskausta eli nyt taivutettiin eteenpäin ja jooga tuli hanuriin. Eli toisin sanoen jooga oli ihan pirun raskasta ja rankkaa. Mummot ne vaan jaksoivat paahtaa ja paahtaa. No keskiviikko oli jo sitten hieman helpompi kun osasi valmistautua henkisesti illan joogatuntiin, mutta nyt yllättivät mummot poissaolollaan ja paikka oli täynnä tiukkapöksyisiä yliopisto-opiskelijanaikkosia. Siinä oli sitten keskittymisen kanssa hieman hakemista, koska tietenkin me pelaajat oltiin takarivissä, ettei kukaan näe kuinka huonoja me ollaan. Totta kai jossain vaiheessa tarjosin naurut koko joogaryhmälle kun huojuin ja heiluin kun yritin jotain mahdotonta jooga-asentoa, johon kaikki muut tietenkin taipuivat.
No on tällä viikolla ollut enemmänkin tapahtumia eli kauden ensimmäiset varustetreenit vedettiin kanssa maanantaina ja kuinka pihalla sitä voikaan pieni Iiro ollakkaan. Treenit sisälsivät taklausdrillejä, 1vs1-kamaa ja tiimiä. Pakko treenata, ettei wolveriinit ihan suoraan kävele meidän yli, jos meistä olisi edes hieman laittaa vastaan. Pääsin tällä viikolla kuulemma paikalliseen lehteenkin kun siinä ilmoitettiin paluustani. Mukamas yleisön suosikkeihin lukeutuisin vaikka kaikkihan vihaavat mua.
On se hassua kuinka päivä voi alkaa hyvin ja sitten se tulee se tunne kun pyöräilijä on ottanut haltuunsa salin ainoan kyykkypaikan eikä pääse itse tekemään hauiksia siihen kun tämä pyöräilijä tekee vuoroin spinning-pyörällä parin minuutin vetoja ja sitten hyppää alas ja kyykkää. Ehdin tehdä koko treenini sillä välin kun se teki tota pyörä-kyykky-komboaan ja nyt joudun siis mennä salille iltapäivällä uudestaan tekemään sen kyykyn ja sitten jatkamaan illanviettoa yksin kotona. Kohtahan mä käyn salilla/treenaamassa yhtä usein kuin Härkä-Masa.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä osin. Ensi kerralla koitan kirjoitella asioista joita ihmiset haluavat kuulla.

Menolippu Gralsburgiin